Pikaisen tutustumisen jälkeen Kurumi (Oakmeadow Ask for Dance) oli sitä mieltä, että Deco (Fin Ava, Paim 1, PPR Piggyland's Athos) on hänen elämänsä mies!

Tästä  yhdistelmästä on nyt tulossa kolmesta viiteen uutta agi-liitäjää. Toki tulevaisuuden toivoista on iloa myös moneen muuhunkin menoon!   Pentujen odotusta voi seurata Kurumin omasta blogista http://kurudeco.blogspot.com/. Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä myös Oakmeadow-kenneliin  http://www.kolumbus.fi/oakmeadow.vilo/border-pup.htm

Kurumi

Deco lepäili ensin parisen viikkoa kipulääkkeen voimalla, sen jälkeen se otti vielä viikon rauhallisesti. Nyt se on kulkenut mukana lenkeillä ja päässyt pari kertaa lampalle treenaamaan poispäin ajoa. Liikkeet ovat puhtaat, mutta jotain pientä jäykkyyttä kropassa kuitenkin on.

Tällä hetkellä se vaikuttaa siltä, että jonkun sortin -paatille olisi käyttöä. Valitettavasti kaikki ajat ovat kovin varattuja agilityn sm-kisojen ja karsintojen vuoksi. No, meillä on aikaa odotella ja sillä välin Deco pitää itsestään huolta uimalla.

Agilityssa edettiin niin, että muutaman onnistuneen treenin jälkeen uskaltauduin ilmoittamaan Decon Kotkaan hypärille. Kontaktit eivät edelleenkään olleet parhaat mahdolliset ja erityisesti keinun kontakti vaati vielä hiomista, joten varsinaisille agilityradoille ei ollut vielä asiaa.

18.5 lähdimme Anjan kanssa ensimmäistä kertaa katsomaan omia lampaitamme. Deco jätettiin koiratarhaan yhdessä Grimin ja Toipan kanssa. Tiesinhän minä sen, että Deco inhoaa aidoissa olemista. Toissa kesänä se mm. puri itsensä lammasverkosta läpi, kun se jätettiin Keskikorpelan Petelle Särkänniemikäynnin ajaksi. Ei se vieraasta pihasta mihinkään karannut, vaan oli päinvastoin iloinen, kun talon väki saapui paikalle.

Deco on aikaisemminkin ollut Anjan tarhassa ja tyytynyt vain osoittamaan mieltään. Nyt autolla lähtö taisi olla kuitenkin liikaa. Deksu oli aivan varmasti yrittänyt ensin aidoista yli ja läpi, mikä oli kuitenkin osoittautunut mahdottomaksi. Tällä kertaa se keksi alkaa kaivaa reittiä portin ali. Se oli ensin joutunut siirtämään puuritilöitä ja kiviä portin edestä ja alta. Jäljistä päätellen siihen hommaan oli käytetty sekä tassuja että hampaita. Deco oli kaivanut kovaa maata laajemmaltakin alueelta. Varsinaisen pakoreitin katkaisi osittain portin alle valettu sementti, joten takaisin palattuamme tarhassa odotti varsin uupunut koira.

Illalla kotona oli vaihteeksi vaivainen bc. Deco ei suoranaisesti ontunut mitään jalkaa, vaan se näytti siltä, että vasen puoli pettää jotenkin alta. Ei muuta, kun koira vaihteeksi kipulääkeille ja lepoon. Koiruus tutkittiin tarkemmin viikko riekkumisen jälkeen. Kipualue löytyi tällä kertaa selästä (uusi paikka). Jotain pienenmpiä kireyksiä oli takajaloissa, mutta se lienee sekundääristä. Onneksi onnettomuudessa biceps oli oireeton! Lepotilassa jatketaan.

Raskaan työn raataja  

Mico peruskuljetuksessa, pojalla on myös käsitys tasapainosta

Väsynyt pieni mies

Tankki odottamassa vuoroaan

Anki ja Anja laittoivat taas tuulemaan, joten tiedossa oli varsin paimennustäyteinen reissu Ruotsiin. Aluksi suuntasimme Magdan kasvattajalle Gunnelille. Ei mennyt kuin muutama tunti laivan saapumisesta, kun olimme jo laitumella. Mukana olivat Magda, Anjalta Rhy ja Pray, Ankilta Nisse ja Micolta Gösta ja Börje.

Paimensimme koko lauantain rya-, päls- ja risteytyslampaita. Perustreenin lisäksi tein myös varsin haastavia tehtäviä. Positiivista oli, että Magda otti sisäflänkit nostossa yllättävänkin kaukaa. Toisaalta viimeiset haut olivat aivan liian vaikeita. Magda ei erottanut lampaita puilta ja yritti hakea vasemmalta kauempana näkymättömissä olevia lampaita. Lopputuloksena oli kesken jäänyt kaari ja epävarma koira.

Iltalenkin teimme viereiselle golf-kentälle. Onneksi pelaajia ei ollut paikalla, sillä yhdeksän bc:ta olisi saattanut herättää pahennusta. Loppu ilta kului hyvän ruuan ja seuran parissa. Aivoparat olivat kovilla ruotsinkielen suhteen. Toivottavasti tähän kovaan kalloon tarttuisi vielä joskus jotakin.

Rya, ei aina mikään helpoin paimennettava

Magda ja isä Suck

Sunnuntai aamuna heräsimme varhain, että ehtisimme paimentamaan mahdollisimman paljon ennen lähtöä. Tällä kertaa mukaan mahtui myös ratatreeniä. Poispäinajo ei edelleenkään toiminut kunnolla. Pidimme Magdan kanssa pro-porukalle tuplahauissa lampaita. Eikös sitten yhden kerran laumaa takaisin hakiessa tullut taas ongelmia. Kaksvitonen matkalla sotki sekä kaaren että Magdan ajatukset. Huoh! Ihan loppuun helppo korjaus.

Joskus elämä on ...

Lounaan jälkeen pakkasimme Anjan kanssa koirat autoon ja suuntasimme kulkumme kohti etelää Eva Erikssonin (Kennel Ever On) luokse. Eva on noussut Ruotsissa aivan paimennuksen huipulle. Ensisijainen matkan tarkoitus oli katsastaa yksi narttu, mutta myös Evan ajatusmaailma paimenkoiran kouluttamisesta kiinnosti.

Anja ajoi yhden pysähdyksen taktiikalla useamman sata kilometriä. Oma selkä oli siinä kunnossa, että minulla oli täysi työ pelkässä matkustamisessa. Ehdimme perille tovin ennen hämärää ja tapasimme Evan laitumella. Eva esitteli meille Nettleä, minkä jälkeen Anja kokeili sitä. Kauniisti sanoen koira hieman vedätti. Tämän jälkeen Eva katsoi ja kokeili sekä Rhy:tä että Magdaa. Sain mm. vinkkejä ylipäätään Magdan jaloilla pysymiseen. Piti muuten matkustaa Etelä-Ruotsiin asti kuulemaan, että minulla on kohtaluullisen vaikea koira ensimmäiseksi koiraksi! Magdan vaikeus piilee sen vahvassa eläintuntemuksessa. Se tuntee, tekee ja tietää mitä tekee, joten varsinainen koulutus tai oppiminen on jäänyt heikoille.

Eva ohjeistamassa Anjaa

Yöksi suuntasimme ulkoasultaan viehättävään matkustajakotiin. Paikka oli myös sisältä siisti ja toi mieleen lapsuuden leirikeskukset.

Väsyneet, mutta onnelliset M <3 R

Maanataina nousimme jälleen varhain ja menimme Evan luokse aamiaiselle, minkä jälkeen Anja otti revanssin Nettlellä. Ehdimme pyörittää myös omia koiriamme kaksvitosessa, ennen kuin Evan oli pakko lähteä Tanskaan. Tämän jälkeen palasimme matkustajakotiin pakkaamaan, peseytymään ja valmistautumaan kohti seuraavaa etappia.

Thelma & Louise reissussa

I have seen The light! Ja senkin viiksekkään naisen muodossa. Seuraavasta etapistamme Lena Karlssonin (Kennel Ty Nant) luota sain viimeinkin niitä vastauksia, mitä olin etsinyt. Lena ei vain kärsivällisesti selittänyt mitä ajatuksillaan tarkoitti, vaan myös näytti sen omilla koirillamme. Lenan tapa kohdella koiraa oli hyvin rauhallinen ja vähäeleinen, kauempaa tuskin erotti, mitä hän oli tekemässä. Silti Lena sai laitumella Prayn tuntemaan lampaat ja Magdan tekemään ajatuksella poispäinajoa. Nieleskelimme Anjan kanssa vuorotellen liikutuksen kyyneleitä.

Ja mikä sitten on ollut Magdan ongelma? Poipäinajossa M ei ole pysynyt jaloillaan, koska se tuntee lampaat niin hyvin, se ainoastaan käy niiden pakoalueella, käy maahan ja käy uudestaan pakoalueella. Tällä tavalla se pitää lampaat kyllä liikkeellä, mutta ei halua työntää niitä. Magda ei siis työskentele lampaita vastaan, koska kokee sen olevan liian työlästä. Se pystyy vaistoillaan kompensoimaan kohti kulkemisen. Sama tapahtuu kaikissa kuljetuksissa, minkä lisäksi M myös flänkkää niissä. Koira liikuttaa lampaita liikuttamalla itseään (ja antamalla aikaa). 

Toisessa setissä Lena oli Magdan kanssa pienehkössä pitkulaisessa aitauksessa. Tässä ongelma näyttäytyi paremmin ja Lena näytti, kuinka Magda ei halua myöskään painaa. Se pitää mieluummin vastaan ja antaa perää, kuin menee "på". Magda oli henkisesti niin väsynyt treenistä, että se yritti päästä välillä pois lautojen välistä. Lena oli kuitenkin sitkeä, otti koiran liinaan ja tuki sitä. Onneksi sain videolle tämän pätkän, sillä aivan yllättäen pienestä hiirulaisesta kuoriutui iso koira! Kotona pätkää katsellessa nielin taas kyyneleitä.

Vaikka Lena alkuun pitikin, että Magda on niitä omalla tavallaan vaikeita luontaisia paimenia, muuttui asenne viimeisten minuuttien aikana. Minulla oli kuulemma Hieno Pieni Koira! Rhy taas on vahva kuin mikä ja jo tähän mennessä sille olisi löytynyt pari uutta kotia! Ai niin, Magdan ongelman ratkaisu? Mitään ongelmaa ei ole, kun koiran vaan saa painamaan ja haluamaan kohti. Paimennus alkuun ensisijaisesti kohti kulkemista ja pitotreeniä aitaa vasten. Kuulostaa jo liiankin simppeliltä, taitaa olla uusi reissu etelään jossain vaiheessa tarpeen...

Hieman alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen lähdimme ajamaan kohti pohjoista jo saman illan aikana. Yhden aikaan yöllä yritimme hipsiä Gunnelin yläkertaan, mutta ihan herättämättä emme kolmen koiran ohi päässeet. Aamulla nousimme varhain ja Anja sopi Gunnelin kanssa järjestelyistä, sillä Rhy jäisi Gunnelin luokse. Ryypyssä on niin paljon tavaraa, että kokeneemman on helpompi päästä sen pään sisään.

Tiistai meni lepäillessä, lyhyesti paimentaessa ja lenkkeillessä. Jätimme Rhyn Gunnelille töihin ja suuntasimme laivaan.

Keskiviikkona saimme aamiaisen Janitalla. Anja tarkasti vielä Janitan ja Niinun "jumppavideon" ruotsinnoksen. Kotiin lähdimme ajamaan lenkin jälkeen. Kotiin saapuivat kohtuullisen väsynyt omistaja, mutta ajo- ja laivamatkojen ajan hyvin levännyt pieni koira.